Otsikko kertoo jo aika paljon mun viikosta. Mut viikko alkoi hyvin, kun kävin mun kaverin synttäreil ja me vaa uitii:D
Mutta sit tiistaina oli kotikisat. Aluks näytti siltä, että saattas alkaa satamaan, mut onneks ei sit kuitenkaan. Hyvät lämmittelyt alle ja sit keihäs oli ekana lajina.
Kolme ekaa heittoo oli hyviä ja enkkakin tuli niiden aikana 37.00. Ja sit kolmes vikas tekniikka ei pysyny kasas ja sit tuntu siltä, että selkä ei jaksanu enää ottaa sitä painetta, mitä keihääs tarvitsis, joten se ei sit enää lentäny. Mutta enkka on aina hyvä:)
Keihään jälkeen nopeesti kuulaan. Tuo lajijärjestys on ollu mulle huono. Mutta kuula meni vähä päälle 10 ja puol. Se oli hyvä kauden aloitus. Ja vikana oli pituus. Tuloksena läpijuoksuja ja kivat haavat tohon jalkaan, kun piikkareil repäsin. Ei hyvä... Askelmerkki oli täysin hukassa.
Keskiviikkona oli jälleen kisat. Kolmiloikkaa ja kiekkoo. Ei kannatas kyllä mennä oman osaamisalueen ulkopuolelle ja hyppii mitää kolmiloikkaa:D Se meni kuitenkin ihan suht hyvin siihen nähen etten kertaakaan ollu harjotellu.
Kiekko kolmiloikan jälkeen ja yksinheitettynä ei oikein onnistunu. Kuitenkin meni vähän päälle 30 metrii. Tekniikkakaan ei täysin pitäny tällä kertaa....
Torstaina mentiin sit Äänekoskelle keihäskisaan. Päivä näytti hyvältä. Oli hyvä fiilis ja kaikkee. Ainoo huolenaihe oli tumma pilvi, joka uhkas tulla kentän päälle sataa.
Eka heittivät nuoremmat ja sit oli meijän vuoro. Selkä tuntu kivan jäykältä ja sit harjotusheittoja kun tein, se esti mua heittämästä.
Sit kun kisa alkoi, selkä oli nii kipee, että kisa jäi kesken. Kolme kierrosta kerkesin heittää. Joo onhan toi selkä ollu kipee aina keihäst heittäessä, mut oon aatellu et se kipu niinkun kuuluu siihe heittämiseen. Mutta torstaina en sitten millään kärsiny heittämään...
Yks hyvä puoli siin reissus oli. Meijän kyydis oli putaalt kaks veljestä ja en oo koskaan ennen nähny niitä niin sulassa sovussa olevan:D Niin nätisti olivat koko reissun ajan:DDD
Mutta palataampa mun selkään. En ennen oo viittiny sanoo kellekkään et mun selkä on ollu kipee, kun tuo liikuntakielto ei oikein innosta. Huomen lääkärii Jykylään ja en usko et JOS sielt tulee liikuntakieltoo, niin ei ainakaan pitkää. Ei välttis ollenkaan, mut silti mieles pyörii se kolme kuukauden piina. En kyllä koko kesää haluu pilata. Voin vaikka olla heittämättä, jos saisin ees jotai tehä. Kuitenkin tää viikonloppu on ollu pilalla, kun hermostuttaa kuulla se tuomio. Kuitenkin tänään tottakai käyn kentäl ja huomen vasta murehitaan tuomiota, jos ees on mitään murehtimista. Silti on meenannu nuo kyyneelet poskille tulla. Koska keihään suhteen kuitenkin on koko kausi vaakalaudalla.
---Tää ei oo vaan elämää, tää on urheilua! Huomen ehkä jo tulee uusi teksti, mutta nyt lopetan ja kiitän-->Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti