Helou kaikki:)

Nyt päätin vihdoin aloittaa blogin kirjoittamisen. Kerron nyt aluksi hieman itsestäni.

Olen Mari, kohta 14 vuotias tyttö. Harrastan lentopalloa ja yleisurheilua. Elämäni on yhenlainen vuoristorata. On todella hyviä ja välillä todella huonoja päiviä. Seurustelinkin jonkin aikaa sitten, mutta en enää.

Mun syksyni oli aika huono. Selässäni oli alkava rasitusmurtuma ja en saanut liikkua kolmeen kuukauteen. Se oli hirveää, koska en saanut oikeasti tehä mitää... Nyt siitäkin on jo päästy ohi ja elämäni taas alkaa pikku hiljaa hymyilemään.

Molemmat urheilulajit ovat mulle todella tärkeitä. Välillä joudun tekemään rankkoja ratkaisuja niiden välillä. Kesäisin yleisurheilen ja talvisin pelaan lentopalloa. Mutta se on joustava asia, riippuu kuinka tärkeä peli tai kisa on... Urheilu on kutenkin mulle yks tärkeimmistä asioista täällä.

 

Ja pikkasen loppuun kerron eilisestä:)

Meillä oli eilen välierät lentopallossa, eli se ratkaisi päästäänkö me finaaliotteluhin.

Lämmittelyissä katoin, kun vastustajan keskarit (keskitorjujat) iskivät hyvin. Tajusin, että peli ratkeaisi syötöillä. Ja niinkun peli alkoikin syöttöjen perusteella. Päästiin yheksän pisteen johtoon ja siitä olikin hyvä viedä loppuerä. Toinen erä oli jo tiukka, mutta lopussa onneksi käänsimme koko pelin meidän eduksi eli  voitto kotiin 2-0.

Huomasin ennen peliä, että mua alkoi jo hieman väsyttää. Varmaan jännitys oli lauennut... Mutta eka erä oli helppo. 25-5 meille erä:) Toinen erä oli hiemn jo tiukempi, mutta oli sekin selkeä voitto. 2-0 voitto meille.

Kolmas peli olikin ratkaseva. Siinä ratkesi päästäänkö me finaaleihin. Eka erä me voitettiin syöttöjemme ansiosta. Toisessa erässä olimme jonkun neljä pistettä johdossa. Mutta sitten mun vastaanotto petti hetkellisesti. Peli kääntyi vastustajalle ja voitti sen erän. Olinkin kolmas ja ratkaseva erä. Pääsimme muutaman pisteen johtoon. Sitten pääsimme 7-11 johtoon ja menin syöttämään. Itsekseni mietin, että nyt pitää saada vaikeaa syöttöä kenttään. Syötin ja ässää! Olin innoissani. Syötinkin loppuerän ja sain vielä toisenkin ässän tehtyä. 15-7 meille vika erä ja SM-finaalipaikka!!! Melkein kaikki pelaajat itkevät onnesta. Varsinkin minä. Oikeasti ainakin minun iso unelmani ja nyt se on totta!!!:)

Soitin äidille ja äitinkin itki onnesta. Olin nyt aamuun asti vielä ihan kikseissä, mutta kun pääsin salille itseäni rääkkämään, niin pääsin takaisin maan pinnalle.

Minä kiitän ja kuittaan. -Mari